Josko taas tännekin jotain väsäisi, kun ei pääse kotisivuja päivittelemään, kiitos siitä kuuluu armaalle Irmalle joka meille muutti elokuussa Itävallan alpeilta. On vähän kuin pikku-Heidi, toimelias ja kovinkin tarmokas neitokainen.

Treenirintamalla on ollut jokseenkin hiljaista johtuen tassuongelmista. Yhdellä jos toisella on ollut anturat auki tai kynsi irti vähän väliä ja oonkin tässä miettinyt jotta missä me noita tassuja jatkuvasti rikotaan vai onko käynyt valmistusvirhe, huonolaatuisia tassuja siis ollut tarjolla  

Murheitakin on ollut ja suurta surua. Gimman veli sairastui 1v. rokotuksen jälkeen meningiittiin ja puolen vuoden pitkän taistelun ylä- ja alamäkien jälkeen sairaus voitti ja Gaheli pääsi ikiuneen missä ei kipuja ole. Meningiitistä ei oikein tietoa löydy ja tuntuu ettei kukaan edes tiedä ko. sairauteen sairastunutta koiraa joten oma olo on ollut kovinkin avuton.

Gahelin sairaskertomusta sivusta seuranneena ja jenkkien kirjoituksia meningiitistä luettuani tein päätöksen poistaa Gimman tulevaisuuden jalostussuunnitelmista. Perinnöllisyydestä ei kukaan osaa sanoa, mutta jos perinnöllinen alttius siihen on mahdollista niin en sitä riskiä ota.

Surun jälkeen saatiin myös roppakaupalla iloa seitsemän pentupalleron muodossa. Ilon ja Topin jälkikasvu syntyi hieman etuajassa 24.2. ja tällä hetkellä vapaana on enää 1 narttupentu. Pennelit elelevät Ilo-mamman kotona missä itsekin katraani kanssa lomaa vietän. Luovutuksessa ovat juurikin pääsiäisen aikaan joten eipä tarvi mietiskellä mitä tässä touhuaa siihen asti.

Pennut on todella reippaita, kiipeilevät ja horjuvin askelin kävelevät pitkin ja poikin pentulaatikkoa. Ruoka maistuu ja painot nousee. Tissille kilpaillaan ja yli jyrätään kun halutaan syömään. Päivät kuluu vauhdilla vaikkei muuta teekään kuin laatikon reunalla roikkuu ja live-tv.tä seuraa

näemmä pidetty kuulumisten kirjottelussa

kovin suuria ei tässä tapahtunutkaan ole kyllä. töitä paiskittiin koko kesä ja lomalle vasta syksyllä.

rullahukka-leiri pidettiin Inkoossa elokuussa, kiitosta vaan kaikille paikallaolleille. Kivaa oli ja Kiitos kouluttajille. Paljon uutta ja konkreettista kädentaitoa jäi kyllä talven ajaksi mietittäväksi ja koirille koulittavaksi.

Reiska debytoi agissa. hienosti oli samalla kartalla lähdöstä maaliin vaan hyllytti molemmat radat samalta esteeltä. rengas muodostui ylitsepääsemättömäksi, ei mennyt läpi ei millään, ohi joka kerta. tähän sopis se perinteinen - kyllä se kotona ja omalla kentällä sen osaa  no eipä se muuta kuin lisää rengastreeniä ja kun olisi vielä se vieras kenttä esteineen vaan ei ole niin omalla kentällä mennään ja rakennellaan treenipätkiä missä rengas mukana joka kerta eri suunnista lähestyen. josko sitten talvella taas kisattas paremmalla taidolla.

Diivakin pääsi 3kk tauon jälkeen kisaamaan ja se ainoa tavoite saavutettiin. Ei moikkailtu tuomaria eikä ratahlöitä. toki hyllytimme mutta se oli sarjassa hyvä hylly kun vielä itse ohjasin väärään päähän putkea  muuten virheetön rata.

treenitty on hiljakseen hyvä tulee fiiliksellä. Gimmasta alkaa kuoriutumaan aikas taitava agiliitäjä. Taipuu ja kääntyy kyllä niin pieniin mutkiin ja kulmiin kunhan vaan ohjaaja taipuisi siihen koiran vauhtiin

Meidän pitkä treeni- ja kisatauko ei tehnyt ollenkaan hyvää Diivalle, päinvastoin se on ihan ulalla ja pihalla kuin lumiukko. Osaa kyllä esteet ja tekee mitä näytän, mutta kisatilanteessa keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen kisaamiseen.

Nyt ollaan haettu 4 hyllyä peräkkäin ihan vaan sen takia kun radalla on niinkin mukavia ihmisiä kuin ratahlöt ja peräti tuomarikin siellä on aina jonkun esteen vierellä. Ei yhtään lohduta kanssakisaajan sanomana kuinka mukavaa on nähdä avoin ja sosiaalinen belgi kun me ollaan siellä kisoissa kisaamassa eikä seurustelemassa työntekijöiden kanssa  . Voisin vielä Diivan käytöksen ymmärtää jos se olisi aloittanut kisaamisen vasta nyt ja kaikki olisi uutta ja ihmeellistä.

Toissapäivänä kisoissa eka rata meni vielä jotenkuten 2 ratahlöä moikaten ja radan ulkopuolella siis käyden, mutta toka rata loppui jo esteelle 2 ja siinä meni sitten ohjaajalle hernepelto nenään ja aikani yritin vetää Diivaa perässä vaan kun ei se ollut kivaa, ei edes koiralle, niin käännyin suorinta tietä maaliin ja kävelylle missä päätin että tässäpä olikin sitten Diivan kisaura lyhykäisyydessään  

Olkoon sitten aikansa vuorotteluvapaalla ja seuratkoon sivusta kun treenitään Reiskan ja Gimman kanssa. Voinen Diivan kokeeksi jonnekin ilmoittaa kisaamaan sitten joskus ja ilman treeniä josko se sitten intoutuisi jotain tekemäänkin "kun kerrankin pääsee" tai sitten ei.

Reiskalle suunniteltu kesän debyytti kisoihin taitaa sitten siirtyä syksyyn mun vuorotyöni takia kun pahasti näyttää siltä että olen töissä kaikki ne kisaviikonloput kun lähistöllä kisoja olisi. Pitänee tutkiskella olisiko kohtuu ajomatkan päässä iltakisoja arkipäivälle. Tai sitten treenimme vaan kesän ja tehdään se eka startti syksyllä.

käytiin sitten kurssilla katsomassa missä mennään ja löytyykö apua "satasen sileille" ja löytyihän se apu niinkin helpolla kun ohjaajan ohjaamisella  kuinka annetaan koiralle sitä tilaa tehdä töitä liina löysällä eikä roikuta liinassa kaksin käsin koiran päällä kumarassa

Gimmahan ihan käveli eikä vetänyt yhtään ja teki töitä kunnolla. Hyväät eväät saimme jatkaa pellolla. Katsotaan milloin metsään menemme ja jos menemme niin siihenkin tuli hyvät vinkit.

Oma estesarja täydentyi yllättäen aivan mahtavan upeilla, juurikin minulle tehdyillä esteillä, keinulla ja renkaalla. Ja mikäs sen mahtavampaa kuin ottaa rengasta Reiskan kanssa ohimennen joka päivä ja aina kun siltä tuntuu, ja johan rupes sekin este sujumaan. Keinu kuului myös pakettiin niin nyt voimme myös keinua treenata, se kun talvellä jäi treenimättä kokonaan hallissa olleen todella surkean keinun takia. Kyllä me vielä kesällä kisoihin starttaamme. Ei ehkä kuitenkaan vielä kesäkuussa niinkuin suunnittelin aiemmin. Ainoana kompastuskivenä näyttää olevan putkiaivoinen poikakoirani kepeillä. Pujottelee kuin unelma jos lähetän sen vasemmalta puolelta, hakee kepit ja kestää takaaleikkauksenkin jos lähetän sen niin että se on vasemmalla puolella vaan annas olla -  kepit on aivan outo käsite jos lähetän sen niin että se onkin oikealla puolella .  Ei vaan voi käsittää miten se ei vaan tajua. No treenitään ja treenitään.

Gimman kanssa ollaan otettu myös rengasta kun se oma on, matalampana vielä. Puomi sujuu, ei loiki kontakteja, mutta ei malttais odottaa alastulolla. Tämä työn alla. Yksittäistä hyppyä medi-korkeudella eri kulmista lähettäen, vastaanottaen ja takaaleikaten. Nämä alkaa sujumaan. Kepit menee kujana vaan en raaski vieläkään kaventaa ettei tule hutkittua.

Ollaan myös tällä viikolla jälestetty useampana päivänä Gimman kanssa. Edelleen olemme hieman erimieltä jäljestysvauhdista, Gimma lähinnä lähdössä satasen sileille ja minä kaksinkäsin valjaissa stoppaamassa   Tällä viikolla ollaan sitten haettu vaan sitä oikeata mielentilaa jäljen alkuun, Olen makuuttanut Gimmaa paalulla ja rauhotellut ja tämä näyttäs auttavan. Toki varmaan tällä julmetulla hellekelillä on apunsa asiassa. Maasto on rutikuivaa ja aurinko porottaa, jopa Gimmakin kävelee jäljen. Jäljet itsessään olleet hyvinkin lyhyitä kelin vuoksi.

Viikonloppuna sitten Gimulin kanssa peltojälkiryhmään oppimaan lisää tästäkin hommasta.

Diiva on jatkanut agitreenejään lyhyillä motivoivilla pätkillä, runsaalla palkalla ja julmetulla kehulla. Kun vaan ohjaaja oppisi askelmerkkinsä niin että koko matkan pysyisin himpun verran koiraa edellä niin johan se juoksee ja menohaluja piisaa.